top of page
  • Writer's pictureJani Heino

Maastopyöräilyä pohjoissuomalaisissa metsä- ja suomaisemissa


Innostuin tänä vuonna maastopyöräilystä myös muussa kuin kuntoilumielessä. Maastopyörällä pääsee erityisen kätevästi kohteisiin, joihin autolla ei olisi mitään asiaa tai joiden saavuttamiseen jalkaisin menisi turhan pitkän aikaa. Viime sunnuntaina olin hieman pidemmällä, yhteensä noin 70 km lenkillä, josta reilut 60 km oli pyöräilyä sekä vajaat 10 km pyörää taluttaen tai muutoin jalkaisin kohteita tarkistaen. Yleistäen reitti meni Pohjois-Iistä metsäteitä, polkuteitä ja polkuja pitkin Yli-Iissä sijaitsevalla Halajärvelle.


Lähdin kotoani, nyt jo surullisen kuuluisasta Pohjois-Iistä, noin klo 6.30 aamulla. Lähtiessäni ilman lämpötila oli alle 10 astetta, ja oletin kauempana maastossa olevan selvästi viileämpää. Niin olikin. Alussa piti pitää pipoa sekä hansikkaita ilman viileyden vuoksi. Ensimmäisellä taukopaikalla pipon saattoikin sitten laittaa kuivamaan pyöränsankaan ja ennen lähtöä reppuun talteen.



Ensimmäisen taukopaikan vieressä oli mielenkiintoinen suo. Vastaavia soita tuli reitin varrella vastaan enemmänkin. Näitä täytyy käydä tarkastamassa ensi keväänä lintujen kannalta ja myöhemmin alkukesästä hyönteisten kannalta.



Metsäautotieverkoston päätyttyä vastaan tuli hyvää, hiekkapohjaista polkutietä. Yleisesti ottaen reitin tämä osa oli helposti ajettavissa, mutta paikoin löyhä irtohiekka aiheutti odotettuja ongelmia. Maasto oli vaihtelevaa, kevyesti kumpuilevaa ja kuivaa mäntyvaltaista kangasmetsää sekä alemmilla alueilla vastaavia soita kuin yllä olevassa kuvassa.



Paikoin maasto oli hankalampaa ajaa, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Kosteammat kohdat ja heinikko vaikeuttivat välillä ajoa, ja muutamissa kohdissa pyörä piti ottaa talutettavaksi. Hitaammassa menossa huomasi toisaalta sitten paremmin mustikat ja puolukat, joita piti seuraavalla tauolla maistella. Erityisen hyviä marjoja erityisen hyvänä marjavuotena.




Muutaman kilometrin jälkeen reitti muuttui jälleen mäntyvaltaiseksi kangasmetsäksi. Tässä kohtaa maiseman korkeimmalla kohdalla oli myös mielenkiintoisen näköisiä kivikkoja. Kivikaudesta kiinnostuneena jätin pyörän polkutien vieraan ja kävelin tarkastelemaan suurempia kiviä. Ohessa alla yksi esimerkkikuva.




Siirryttyäni polkutieltä metsäautotielle, joka kulkee Maunulasta Halajärven suuntaan, kuvasin paikallisen metsästysseuran metsästysmajaa. Kämppä vaikutti ulkoisesti viihtyisältä sekä oli viihtyisässä maastonkohdassa. Kun palasin myöhemmin samaa reittiä takaisin, pidin niin sanotun ’sukkienpoisottotauon’ kuvassa oikealla näkyvillä penkeillä istuen.



Halajärven suuntaan ajaessani tuli vastaan Kivijärvi, joka on ensimmäisenä alla olevista kuvista. Kauempana järvellä uiskenteli joutsenperhe sekä matalasti uivia kuikkalintuja. Oletan niiden olleen kuikkia, mutta myös kaakkuri on suorantaisen järven rannalla mahdollinen tuttavuus tällä alueella. Voimakas vastavalo esti niitä tarkemmin tunnistamasta. Toisena kuvana oleva järvi on Hangaslampi, jonka lähellä männyn oksalla istuskeli keltavästäräkki. Oletan sen pesineen aivan tässä läheisyydessä, koska Hangaslammen rannalla on laajahko suo.




Jatkoin edelleen Halajärven suuntaan. Vastaan tuli puomi sekä kyltti, jossa luki ”Alueella tallentava kameravalvonta”. Alueelle ei siis haluttu ulkopuolisia, joten päätin kääntyä takaisin ja palata samaa reittiä takaisin. Tässä kohtaa metsä oli hyvin rehevää, kuusivaltaista korpea.



Tämä sunnuntainen maastopyöräretki oli oikein miellyttävä, joskin se meni tavalliseen tapaan hieman liikaa suorittamisen puolelle. Paalumatkalla innostuin vielä lisäksi tarkistamaan pari metsäpolkua tai vanhaa metsäkoneen uraa. Sitä kautta tuli hieman kilometrejä jalkaisin sekä yksi hirvikärpänen kotituliaisiksi. Kokonaisuutena suorittamista kuvastaa myös se, että taukoinen reissuun meni 5 tuntia ja 15 minuuttia, vaikkei kiire oikeastaan mihinkään ollut. Vauhti vain välillä kiihtyy sen mukaan, kun innostus lisääntyy.

45 views
bottom of page