Alla olevassa kirjoituksessa tuon esille erilaisia näkökulmia niin sanotusta vähähiilisyysajattelusta, ilmastonmuutoksesta sekä ilmastonmuokkauksesta.
Ilmastonmuutos on nykyään esillä poliittisessa- ja mediakeskustelussa jok’ikinen päivä. Keskusteluissa ilmastonmuutos nostetaan yleensä turhan korostetusti esille, ikään kuin tarkoituksena olisi vain pelon lietsonta. Keskiössä näissä keskusteluissa on yleensä myös se, että taustalla vaanii muun muassa erityisesti liiallinen hiilidioksidin määrä ilmakehässä. Ajatuksena keskusteluissa yleistäen ja yksinkertaistaen tietenkin on se, että ihmisen toiminta lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, minkä seurauksena tapahtuu ilmaston lämpenemistä. Todellisuudessa moni eri tekijä vaikuttaa maapallon ilmastoon, joten pelkästään hiilidioksidin syyllistäminen ei ole lainkaan perusteltua. Lisäksi hiilidioksidia vapautuu ilmakehään myös muun kuin tavanomaisen ihmistoiminnan seurauksena, kuten on esitetty esimerkiksi suurien hiilidioksidimäärien vapautumisesta tulivuorenpurkausten yhteydessä. Molemmat näkökulmat, eli ihmistoiminnasta ja luonnollisista syistä johtuva hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä, omaavat omat kannattajakuntansa. Eri kannattajakunnilla on tietenkin omat taustavaikuttimensa.
Voidaan myös kysyä, onko joissain piireissä pahana pidetty hiilidioksidi todellisuudessa sittenkään niin paha? Väittämiä on jälleen puolesta ja vastaan riippuen kannattajakunnan taustoista. Jos aloitetaan perusteista, hiilidioksidi on elämänehto maapallolla. Kasvien yhteyttäminen perustuu hiilidioksidiin, veteen ja auringonvaloon. Eli yleistäen voidaan sanoa, että kasvituotanto ja sitä kautta myös ravinnontuotanto ihmisille on joko suoraan tai epäsuoraan riippuvainen kasvien yhteyttämisestä ja sitä kautta siten paljolti hiilidioksidin määrästä. Kasvihuoneisiin voidaan esimerkiksi johtaa myös lisää hiilidioksidia, jolloin kasvien kasvu nopeutuu edellyttäen tietenkin, että vettä ja auringonvaloa on aiempaa vastaava määrä saatavilla. Nämä asiat käytiin läpi jo peruskoulun yläasteen biologian tunneilla ainakin vielä 1980-luvulla.
Eräs toinen väittämä on se, että hiilidioksidipitoisuuden kasvusta johtuvasta ilmaston lämpenemisestä seuraa suuria muutoksia eliölajistossa. On muun muassa havaittu, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa eliöiden levinneisyyden muutoksia ja voi ääritapauksissa johtaa joidenkin lajien paikalliseen, alueelliseen tai jopa maailmanlaajuiseen sukupuuttoon. Jokainen tiettyä eliöryhmää pitkään seurannut tutkija tai harrastaja lienee havainnut uusia lajeja havaintoalueillaan sekä huomannut aiemmin harvinaisten lajien vakinaistuneen tai runsastuneen viime vuosikymmenten aikana. On myös esimerkiksi mahdollista, että ilmaston lämpenemisen myötä jotkin vain suppealla alueella esiintyvät ja kylmiä olosuhteita vaativat lajit lopulta joutuvat lopulliseen ahdinkoon ja kohtaavat sukupuuton. Tällaisia lajeja esiintyy erityisesti vuoristoalueilla ja aivan pohjoisimmissa maailman kolkissa, joista kylmään ilmastoon sopeutuneet lajit eivät pääse pakenemaan liiaksi lämpenevää ilmastoa enää korkeammalle tai pohjoisemmaksi. Eri asia on sitten se, onko hiilidioksidipitoisuuden kasvulla mitään tekemistä tässä skenaariossa, vai johtuuko ilmaston lämpeneminen tai vaihtoehtoisesti kylmeneminen muista tekijöistä, jotka edelleen vaikuttavat eliöihin. Ilmasto on aina vaihdellut pidemmillä ja lyhyemmillä aikaväleillä, mikä on nähtävissä geologisten aineistojen perusteella tehdyistä analyyseistä. Syynä taustalla voivat olla esimerkiksi auringon aktiivisuussyklit.
Nykyisin maailmassa usein nähtävät sään ääri-ilmiöt, mukaan lukien hirmumyrskyt sekä esimerkiksi ääri-ilmiöiden seurauksiksi väitetyt suurtulvat tai laajat metsäpalot, voivat olla suureksi osaksi tarkoituksellisesti aiheutettuja. Tässä kuvioon mukaan tulee tarkoituksellinen ilmastonmuokkaus. Ilmastonmuokkaus sotateknologisilla keinoilla kuitenkin sivuutetaan ilmastonmuutoskeskustelusta usein vielä lähes kokonaan. Kyseinen teknologia käsittää sekä fysikaalisia että kemiallisia keinoja muokata ilmastoa ja säätilaa, sisältäen sään ääri-ilmiöiden aikaansaamista. Yhdysvaltain silloinen varapresidentti Lyndon B. Johnson esitti vuonna 1962 pitämässään puheessaan sääsatelliiteista, että ”hän joka kontrolloi säätä, kontrolloi maailmaa”. Puheen katkelma on kuunneltavissa täältä:
Koska kyseessä on alunperin sotatarkoituksiin kehitetty teknologia, voidaan olettaa sen olleen käytössä jo paljon ennen vuotta 1962. Sotateknologisia kehityskohteita ei tietenkään paljasteta koskaan heti, vaan vasta pitkän ajan kuluttua tietyn teknologian käyttöönoton jälkeen. Ilmastonmuokkausta on nykyään käytetty jossain määrin myös julkisesti, ja esimerkiksi Kiinassa on tiettävästi luotu keinotekoisesti sadetta kuiville alueille. Tästä huolimatta valtamedian keskusteluissa ilmastonmuokkaus on aiemmin suureksi osaksi sivuutettu, ja sen sijaan on liiallisen korostetusti viitattu ihmistoiminnasta johtuvaan hiilidioksidilisään tai muihin ihmisen toiminnasta johtuviin tekijöihin mieluummin kuin tarkoitukselliseen ilmastonmuokkaukseen. Ilmastonmuokkauksen haittoja ja todellisia tarkoitusperiä on myös peitelty ja vähätelty julkisuudessa.
Mielestäni tarkoituksellinen ilmastonmuokkaus pitäisi nostaa julkisen keskustelun keskiöön, koska sitä on tiettävästi suoritettu salaisesti taustalla ympäri maailman jo vuosikymmeniä. Kukaan ei siten voi väittää kyseistä teknologiaa myöskään uudeksi, vaikka valtamedialla vastaavia taipumuksia monesti onkin. Valtamedian mukaanhan jokin asia on aina ensin 'salaliittoteoria', kun taas vasta paljon myöhemmin se tunnustetaan ja esitellään 'uutena' teknologiana. Epäilevät tuomakset ja tuomattaret voivat tästä todisteeksi katsoa dokumenttielokuvan ”The Dimming”, jossa hankkeissa mukana olleet, eläköityneet yhdysvaltalaisupseerit tuovat esille kokemusperäisiä näkökulmia ilmastonmuokkauksesta ja oheisteknologiasta. Dokumentti on katsottavissa tämän linkin kautta:
Toinen dokumentti, UNconventional Grey", aihepiiristä löytyy alla olevasta linkistä, jos yllä olevan linkin dokumentti ei vielä riittävästi vakuuttanut. En avaa tätä aihetta tässä kirjoituksessa enempää, mutta molemmat dokumentit ovat katsomisen arvoisia ja todella pistävät katsojan miettimään, jos ei ole aiemmin aihepiiriin kiinnittänyt erityistä huomiota. Ilmastonmuokkauksen vaikutukset ihmiseen ja ympäristöön ylittävät selvästi liioitellusti korostetun ja vähäisen hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisen merkityksen.
Muistan itsekin olleeni melkein niin sanottu 'ilmastonmuutosuskovainen', eli toisin sanoen aivopesty uskomaan ja toimimaan yleisen narratiivin mukaisesti, vielä reilut kymmenen vuotta sitten. Nykyisin pystyn onnekseni ajattelemaan huomattavasti laajemmin, ja olenkin päässyt aivopesusta suurimmaksi osaksi irti ja eroon. Toisaalta en edelleenkään kiistä sitä, etteikö ilmasto muutu ja etteikö sillä olisi esimerkiksi eliöihin vaikutusta. Totta kai muuttuu ja totta kai on, koska ilmasto on aina ollut ja on jatkuvassa muutostilassa, enemmän tai vähemmän selvästi. Eri asia sen sijaan on se, mistä esimerkiksi ilmaston lämpeneminen tai kylmeneminen sekä sään ääri-ilmiöt johtuvat. Todennäköisimmin ilmastonmuutos on aina usean tekijän summa, sisältäen tekijöitä, jotka ovat sekä luontaisia että ihmisen toiminnasta riippuvaisia. Itse en usko vallalla olevaan vähähiilisyysnarratiivinen enää oikeastaan lainkaan, vaan mieluummin olettaisin ihmistoiminnan vuoksi lisääntyneellä hiilidioksidin määrällä olevan vain vähäinen sija koko ilmastonmuutosyhtälössä. Sen sijaan alan olla yhä vahvemmin sillä kannalla, että tarkoituksellinen ilmastonmuokkaus sotateknologisin keinoin on suurimmaksi osaksi varsinkin sään ääri-ilmiöiden taustalla, kun taas auringon luontaisilla aktiivisuussykleillä lienee paljonkin tekemistä maan lämpötilamuutosten kannalta. Ennen kuin lukija tyrmää tämän ajatusmaailman, kannattaa katsoa yllä mainittu dokumentti ja miettiä, mitä muuta voi olla taustalla ja kuulua osaksi isoa yhtälöä.
Tähän loppuun esitän vielä kysymyksen, jonka voisi esittää valtamedian kohdalla usein muissakin yhteyksissä. Onko valtamedia vain poliittinen väline, jonka kautta ihmiset aivopestään uskomaan jokin tietty narratiivi, kuten tässä ilmastonmuutostapauksessa vähähiilisyysnarratiivi? Siltä pahasti vaikuttaa. Esitän myös seuraavan jatkokysymyksen. Seuraako politiikkaa tiedettä vai ohjaako politiikka tiedettä? Muistan joskus kuulleeni, että eräs edelleen ympäristöalalla toimiva ja korkeassa virassa vaikuttava henkilö oli todennut aikoinaan, että ympäristönmuutostutkimusta voidaan tehdä käytännössä pelkästään ympäristöpolitiikan näkökulmasta, mutta luonnontieteellisellä taustalla ei niinkään ole väliä. Luonnontieteilijänä tyrmistyin tästä kovasti, enkä oikein uskonut kuulemaani. Uskon asioita lienevät tietyt asiat muutoinkin, sillä myönnettiinhän tässä taannoin eräästä teologisesta tiedekunnasta kunniatohtorin arvo eräälle ilmastonmuutosaktivistille. Mielenkiintoinen tiedekulttivalinta, korjaan, siis tiedekuntavalinta tässä yhteydessä. Kummallinen tämä maailma, siis parhaillaan rajussa muutoksessa oleva maailma.