top of page
  • Jani Heino

Sivilisaatioiden yhteenotto vai yhteenotto sivilisaatiossa?

Updated: Jan 19

Jonkin aikaa sitten lähetin Twitteriin viisi kuvaa shakkilaudoista. Lupasin tietyille ihmisille, että avaan myöhemmin sen, mitä noilla kuvilla halusin tuoda esiin. Vihjeitä oli annettu avainsanoilla, mutta tärkeintä oli oikeastaan yhdistää kaikki viisi kuvaa toisiinsa. Seuraavassa avaan osan ajatuksista, joita minulla oli mielessäni ennen kyseisen viestiketjun lähettämistä. Shakkilaudoilla voi myös esittää tai kuvata monimutkaisia asioita monipuolisesti, mutta samaan aikaan yleisellä ja yksinkertaisella tasolla.


Kaikki alkaa aina jostain. Tämän blogin yhteydessä kaikki alkaa vertauskuvallisesti Antiikin Kreikan ajalta. Spartalaiset tunnettiin soturikansana, ja Sparta Kreikan kaupunkivaltioista ainoana ylläpiti pysyvää armeijaa. Syitä tähän oli monia, mukaan lukien sisäiset ja ulkoiset uhat. Sparta johti myös Kreikan kaupunkivaltioiden liittoa Persiaa vastaan, missä yhteydessä käytiin myös kuuluisa Thermopylain solan taistelu, jossa pieni määrä kreikkalaisia vastusti pitkään lukumäärältään ylivoimaista persialaisten armeijaa. Persia ja Kreikka muodostivat tuona aikana toisistaan eroavat sivilisaatiot mitä tulee yhteiskuntajärjestyksiin, uskontoihin, uskomuksiin ja niin edelleen. Toisistaan selvästi eroavat sivilisaatiot ovat tietyllä tavalla pakotettuja ottamaan jossain vaiheessa yhteen erityisesti, jos kansaa kiihottavat ja vallanhimoiset johtajat saavat valloittajahengen päälle. Toisaalta Kreikan sisällä eri kaupunkivaltiot tunnetusti kinastelivat, kiistelivät, kahakoivat ja lopulta ottivat usein yhteen siis enemmänkin yhtenäisen sivilisaation sisällä. Kaikilla tasoilla on kuitenkin aina vaihtelua, joten erimielisyydet puhkeavat helposti väkivaltaisuuksiksi, kuten on todistetusti tapahtunut seuraavinakin aikakausina.



Viikinkiaikaa kuvastivat viikinkien ryöstöretket ja halu laajentua erityisesti itään, länteen ja etelään. Kussakin ilmansuunnassa oli vastassa erilaisia sivilisaatioita, joista jälleen kukin omasi erilaiset uskonnot ja kulttuurit. Yhteenotot olivat tietenkin välttämätön lopputulema. Lisäksi viikinkipäälliköiden väliset riitaisuudet monesti johtivat sivilisaation sisäisiin erimielisyyksiin sekä päälliköiden väliseen kiistelyyn siitä, kuka olisi oikeutettu johtamaan muita. Vastavuoroisesti eri viikinkiryhmien välillä tietenkin oli enemmän tai vähemmän vahvoja liittoja. Viikinkiarmeijan tappio Stamford Bridgen taistelussa Englannissa vuonna 1066 ilmeisesti johti lopulta viikinkiajan rappion alkuun, eli jossain määrin yhden sivilisaation hiljaiseen katoamiseen vaikuttavasta asemasta maailmankartalta. Tosin mielenkiinnolla seuraan, josko historia kirjoitetaan yleisesti uusiksi viikinkiajasta ja sitä edeltäviltä aikakausilta, mukaan lukien Rooman vallan aika.



Myöhemmin keskiajalla kuninkaat ja muut aateliset ottivat jatkuvasti yhteen esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa. Lisäksi kuvioissa olivat jatkuvat selkäänpuukotukset, liittolaisten pettämiset sekä juonittelu hovien sisällä ja vihollisten hoveissa. Keskiaikaa on kuvattu laajasti virallisessa historiankirjoituksessa ja ihannoitu paljon fiktiivisessä kirjallisuudessa. Tosin tuntuu kyllä siltä, että juonittelua käsittävien feodalististen sivilisaatioiden ja yhteiskuntien ihannoimisessa ei mitään ylistämistä oikeastaan ole. Kuningas on tässäkin järjestelmässä ylhäällä, ja seuraavilla alemmilla tasoilla olevilla aatelisilla on suora valta kansan kaikenlaiseen verottamiseen, tarkoitukselliseen kyykyttämiseen ja törkeään riistämiseen.



Uudempina aikoina monimutkaisuus sivilisaatioissa ja yhteiskunnissa sekä esimerkiksi niiiden talousjärjestelmissä ja sodankäynnissä on korostunut. Kokonaisuuden ymmärtäminen on vaikeutunut yksityiskohtien sekä niiden välisten monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden lisääntymisen myötä. Tästä syystä myös yksittäiset ihmiset ovat tavallaan ’osastoituneet’ tai tarkoituksellisesti ’osastoitettu’ ymmärtämään ja hallitsemaan vain pientä osaa tästä monimutkaisesta kokonaisuudesta. Entä jos sivilisaatio ja yhteiskunnat olisivat juuri tarkoituksellisesti jaettu tällä tapaa erillisiin osiin siitä syystä, että niitä ja meitä olisi helpompi hallita ylhäältä käsin? Juuri tältä nykyinen järjestelmä vaikuttaakin, eikä perinteinen sanonta ”pitää nähdä metsä puilta” ole tässä yhteydessä lainkaan huono vertauskuva. Päinvastoin, sillä suuri osa meistä keskittyy vain yhteen ”puuhun”, tullen sitä kautta helposti eksyneeksi ”metsään”, ja sitä kautta meitä kontrolloivat tahot pyrkivät kokonaisuuskuvan häivyttämiseen mielistämme.



Ennustettavuus vaikeutuu sen mukaan, kuinka monimutkaisesta kokonaisuudesta on kyse. Jo kaksiulotteisessa shakkipelissä on lukuisia siirtoja, joskin siirtojen määrä on rajallinen. Lisäämällä kolmas ulottuvuus, mahdollisten siirtojen määrä lisääntyy huomattavasti ja järjestelmän ennustettavuus heikkenee samanaikaisesti suuresti. Entä jos lisätään vielä neljäs ja viides ulottuvuus ja niin edelleen? Tässä yhteydessä ”metsä” on jo niin monimutkainen ja sokkeloinen, ettei sen hahmottaminen ole enää oikeastaan mahdollista. Päinvastoin. Sen myötä saattaa lisääntyä myös törmääminen yksittäisiin ”puihin”, joiden monimutkaisuutta on myös harhautetusti lisätty. Kuka sitten enää pystyy hallitsemaan näin monimutkaista järjestelmää saatikka sitten ennustamaan sen käyttäytymistä? On mainittu, että tässä yhteydessä edes supertietokoneet eivät enää riitä, vaan täytyy siirtyä käyttämään kvanttitietokoneita. Ihmiset eivät taida enää siinä vaiheessa pärjätä järjestelmää vastaan ainakaan yksin, mutta entä ryhmät luovia ja ennustamattomasti käyttäytyviä ihmisiä? Toivottavasti he ainakin pystyvät taistelemaan simulaatioita luovaa järjestelmää vastaan juuri noiden ominaisuuksien avulla.


Loppuuko tämä maailman 'simulaatio' koskaan vai ’julkaistaanko’ jatkuvasti vain uusia variaatioita samasta teemasta, kuten vaikka vastaavasti kuin uusia teemoja shakkilaudasta ja pelinappuloista? Tietyt järjestelmän tahot vihjaavat tai paljastavat niin sanotusti tietyt asiat niin sanotussa fiktiossa, mukaan lukien kirjallisuus, elokuvat sekä vaikkapa musiikki. Oheisessa linkissä on esimerkkinä raskaampaa musiikkia esittävän Avenged Sevenfold-orkesterin The Stage-biisin video, joka sanoitusten lisäksi on kovin suuntaa antava, ellei suoraan jopa sitä kaikkein tärkeintä asiaa korostava. Tavallaan se on ehkä myös jopa 'esiohjelmoiva'. Lukija voi miettiä itse sitä, mitä tästä esimerkkivideostakin voisi päätellä myös yleisellä tasolla.


Lukija todennäköisesti kysyy tässä vaiheessa myös sen, pelaanko tai olenko pelannut itse shakkia? Enpä oikeastaan juuri lainkaan. Shakki pelinä vain tarjoaa mahdollisuuden yksinkertaistaa ja yleistää monimutkaisia asioita kirjaimellisesti pelilaudalla. Joillekin tarkoituksellisesti salaperäisinä itseään pitäville tahoille shakkilautakuvio lattiana merkitsee myös hyvin paljon, mutta siihen aihepiirin tarvittaisiin oma bloginsa, eikä oikeastaan ole minun asiani tuoda sitä tässä enempää esille.



bottom of page