top of page
  • Jani Heino

Päiväperhosvuoden parhaat palat

Updated: 1 day ago

Tarkoituksenani oli kirjoittaa tähän blogiin vuoden 2022 hyönteishavainnoista yleisesti. Selatessani tänä vuonna ottamiani hyönteiskuvia tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että tämä hyönteispäiväkirjaosio pitää välttämättä jakaa useampaan osaan. Miten sitten jakaa tämä kokonaisuus eri osiin? Helpoin tapa on tietenkin mennä jollain tavalla rajattu yksittäinen hyönteisryhmä yhdellä kerralla. Tämä ensimmäinen osa koskee päiväperhosia, jotka ovat eräs pohjoisen luonnon näkyvimpiä ja värikkäimpiä osia sekä myös käytännössä helpoimpia kuvattavia. Alla olevat kuvat ovat mitättömän pieni otos niistä sadoista kuvista, joita tuli hyönteisistä otettua tänä vuonna.


Pohjoinen lumeton aika, erityisesti kesä, on lyhyt ja kiivasrytminen. Sitä kuvastaa myös päiväperhosten esiintyminen ja lentoajat. Kotiseudullani Iissä ja lähialueilla noin 30 km säteellä kotoani ensimmäiset esille tulevat päiväperhoset ovat aikuisena talvehtivat nokkosperhonen (Aglais urticae), herukkaperhonen (Polygonia c-album) ja suruvaippa (Nymphalis antiopa), joista ensimmäinen ilmaantuu näkyville talon seinustalle jo myöhäisen kevättalven aurinkoisilla keleillä. Varsinaiset ensimmäiset kotelona talvehtineet lajit kuoriutuvat ja ilmaantuvat näkyville toukokuussa. Tähän ryhmään kuuluvat kangasperhonen (Callophrys rubi) ja paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus), jotka molemmat ovat havaintoalueellani kohtalaisen yleisiä. Toukokuun lopulla mukaan voi yleensä tulla muutamia muita lajeja, kuten lanttuperhonen (Pieris napi), auroraperhonen (Anthocharis cardamines), pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) sekä karttaperhonen (Araschnia levana). Nämä lajit on varmuudella nähtävissä kuitenkin vasta kesäkuun alussa. Alla on kesäkuussa kuvattu karttaperhonen.



Kesäkuun jälkipuolisko ja heinäkuu ovat parhaat päiväperhosajat havaintoalueellani. Monet lajit aloittavat lentonsa siis kesäkuun alussa, ja niistä muutaman esimerkin mainitsin yllä. Näistä karttaperhonen tuntuu yleistyvän vuosi vuodelta, ja se onkin nyttemmin paikoin runsaslukuinen päiväperhoslaji havaintoalueellani. Orapihlajaperhonen (Aporia crataegi) ja suokeltaperhonen (Colias palaeno) ovat myös paikoittain kohtalaisen runsaslukuisia. Ne ovat kuvattuina alla. Kaksi muuta alla kuvattua lajia, piippopaksupää (Ochlodes venatus) ja mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola), kuuluvat muista päiväperhosista selkeästi poikkeaviin paksupääperhosiin. Ne ovat kohtalaisen vähälukuisia, mutta useilla paikoilla tavattavissa seuranta-alueellani. Samoin paksupääperhosiin kuuluva lauhahiipijä (Thymelicus lineola) on kohtalaisen yleinen heinäkuussa. Se on kuvattuna mustatäplähiipijän alapuolella. Muita tänä aikana lennossa olevia lajeja, joista ei ole alla kuvia, ovat haapaperhonen (Limenitis populi), niittyhopeatäplä (Boloria selene), tesmanperhonen (Aphantopus hyperantus), juolukkasinisiipi (Vacciniina optilete), ketosinisiipi (Plebeius idas) ja kangassinisiipi (Plebeijus argus). Ritariperhonen (Papilio machaon) on myös ilahduttanut useamman kerran lähialueella, alla tosin on vain Yli-Iissä elokuussa kuvattu toukka.








Heinäkuun puolivälin ja elokuun alun välillä päiväperhosten lajimäärä ja yksilömäärä ovat vielä melko korkeita useimmilla havaintopaikoillani. Esimerkkeinä alla kuvattuina ovat loistokultasiiven (Lycaena virgaureae) naaras, keisarinviitan (Argynnis paphia) harmaa naarasmuoto, orvokkihopeatäplä (Speyeria aglaja), angervohopeatäplä (Brenthis ino) sekä vastakuoriutunut metsänokiperhonen (Erebia ligea). Aivan alimmaisena on suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), jonka kuvasin juuri heränneiden kimalaisten kera eräänä heinäkuun puolivälin kasteisena aamuna.








Elokuussa monien lajien lento on loppumassa. Niitä korvaamaan ilmestyy paikallisten aikuistalvehtijoiden uusi sukupolvi, mukaan lukien nokkosperhonen, herukkaperhonen, neitoperhonen (Aglais io) ja suruvaippa. Lisäksi vaeltajien, amiraalin (Vanessa atalanta) ja ohdakeperhosen (Cynthia cardui), uusi sukupolvi nousee siivilleen. Syksyn mittaan näitä muutamia lajeja voi nähdä kohtalaisen lukuisina jopa kotipihani niityn kukilla. Alla kuvissa ovat järjestyksessä ylhäältä alas nokkosperhonen, neitoperhonen, suruvaippa, herukkaperhonen, ohdakeperhonen ja amiraali.








Loppukevennyksenä täytyy tietenkin viitata erääseen muuhun kuin hyönteisiin kuuluvaan lajiin (Canis familiaris), jota ilman hyönteiskuvaaminen ei mahdollisesti olisi lainkaan mahdollista. Tosin monesti tämä kyseisen lajin alla kuvattu yksilö tekee kuvaamisesta jokseenkin mahdotonta. Kuvaamisen hengessä ja niityllä mukana oleminen on kuitenkin aina tärkeintä.



43 views
bottom of page