Olen 1980-luvulta alkaen liikkunut paljon metsäautoteiden varsilla lenkkeilemässä joko yksin tai koiran kanssa, minkä lisäksi tunteja tuntien perään olen viettänyt metsäautoteiden varsilla myös joko hyönteishaavi kourassa tai kameralla etsimässä kuvattavia kohteita. Nykyään tosin paljolti vain kameran kera. Seuraavassa kirjoituksessa avaan lyhyesti omia kokemuksiani ja näkemyksiäni metsäautoteiden kasvillisuudesta ja hyönteislajistosta. Esitän myös tapoja, joilla metsäautoteiden reunuksia voitaisiin hoitaa luontoystävällisellä tavalla sekä tuon näkökulmia siihen, miksi tietynkaltainen hoito voisi olla hyödyllistä. Tämä kirjoitus koskee metsäautoteitä vain pientareiden ja ojien vierustojen kasvillisuuden ja muun lajiston kannalta, mutta en ota millään tavalla kantaa metsäautoteiden metsiä pirstaloiviin vaikutuksiin.
Alla olevissa kuvissa on tyypillistä metsäautoteiden reunojen kasvillisuutta kotiseudullani. Jotkin tienvierustat ovat hyvin karuja, kun taas toisilla paikoilla ne ovat hyvin reheviä ja runsaskasvillisia. Vastaavasti ojien reunustat vaihtelevat suuresti, mikä on havaittavissa helposti muutaman kilometrin kävelyn aikana. Alla kolme esimerkkiotosta erilaisilta paikoilta. Toisessa ja kolmannessa kuvassa on myös perhosvieraita, eli esimerkkeinä ritariperhonen (Papilio machaon) sekä parittelevat metsäpapurikot (Lasiommata petropolitana). Tämä pariskunta on suurennettuna neljännessä kuvassa.
Metsäautoteiden vierustojen hyönteislajisto on paikoin hyvin monimuotoinen, vaihdellen suuresti tien reunustan kasvillisuuden mukaan. Lajeja kaikista merkittävimmistä hyönteislahkoista on mukana, mutta erityisesti monien lahkojen kasveja pölyttävien lajien kannalta metsäautoteiden vierustat ovat hyvinkin merkityksellisiä. Alla esimerkkeinä ovat perhosista metsänokiperhonen (Erebia ligea), pihlajaperhonen (Aporia crataegi), suokeltaperhonen (Colias palaeno) sekä angervohopeatäplä (Brenthis ino). Perhosyksilöt on kuvattu Iissä heinäkuussa 2022.
Monin paikoin metsäautoteiden vierustat pensaikkoituvat nopeasti. Pientareiden pensaikkoa toki niitetään koneellisesti, joskin hyvin karkeasti, muutamien vuosien välein. Luonnonhoidollisessa mielessä niiton voisi toistaa mahdollisuuksien mukaan vaikka joka vuosi tai joka toinen vuosi pientareiden rehevyyden huomioiden. Lisäksi niittämisen ajankohta tulisi ottaa huomioon, ja ainakin omalla havaintoalueellani suuri valtaosa kasveista on kukkinut syyskuun loppuun mennessä. Niiton ajoittaminen syksyyn voisikin tästä syystä olla kasvillisuuden kannalta mahdollisesti sopivin ajankohta.
Herää tietenkin kysymys, mistä metsäautoteiden pientareiden hoitoon saisi rahoitusta. Ehdottaisin tässä yhteydessä, että esimerkiksi alueelliset ympäristöviranomaiset jakaisivat metsäautotiekunnille avustuksia pientareiden hoitoon. Käytännössä rahallinen sijoitus ei olisi kovin suuri, sillä yhden traktorin varustaminen soveliaalla niittokalustolla ja niittoon käytettävä työtuntien määrä per kilometri joka vuosi ei olisi taloudellisesti lainkaan mahdotonta toteuttaa. Lopulta tästä hyötyisivät sekä metsäautotiekunnat että ympäristöviranomaiset, jättämättä huomiotta kasvillisuuden ja eläimistön monimuotoisuusvaikutuksia.
Metsäautoteiden piennarten merkitys elinympäristöinä kasveille ja hyönteisille lienee siis hyvinkin suuri. Kasvillisuudeltaan runsaat ja monimuotoiset pientareet toimivat elinympäristöinä erityisesti laajalle kirjolle pölyttäjähyönteisiä. Pölyttäjähyönteisten määrän ja monimuotoisuuden lisääntymisellä olisi luultavasti merkittävä vaikutus niiden määriin myös laajemmilla alueilla, mukaan lukien läheiset maatalousalueet, joilla on hyönteispölytystä vaativia satokasveja. Metsäautotieverkostot oletettavasti toimivat myös hyvinä leviämisreitteinä kasveille ja hyönteisille laajempien eliympäristöjen kuten hoidettujen niittyalueiden välillä. Kokonaisuudessaan metsäautoteiden piennarten vaikutus luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa lienee merkityksellistä, ja sitä voitaisiin oikein kohdistetulla hoidolla helposti ja kustannusedullisesti lisätä.
Pakollisena loppuhuipennuksena alla olevassa kuvassa on kasvillisuustutkija työssään metsäautotien varrella…
Aikansa haisteltuaan kyseinen kasvillisuustutkija päätti varmuuden vuoksi myös testata kohdepaikan kasvillisuuden makua.
