Martimoaapa talven jälkeen

Viime syksystä alkaen olen vieraillut useita kertoja Martimoaavan ja Penikoiden suojelualueella Simon ja Keminmaan kuntien alueilla. Viimeksi kävin Martimoaavalla liukulumikenkäilemässä huhtikuussa, jolloin alueella oli vielä ’täysi talvi’ ja reilusti yli puoli metriä lunta. Nyt toukokuun puolivälissä lumi oli suurimmaksi osaksi sulanut joitain yksittäisiä laikkuja lukuun ottamatta, mutta Martimojärvi oli vielä suurelta osin kevyessä jäässä. Alla on muutamia otoksia toukokuiselta retkeltäni. Suurin osa kuvista on otettu kolmesta, karttaan suunnilleen merkitystä kohdasta.

Käveltyäni parkkipaikalta alkumatkan vanhahkon metsäalueen läpi saavuin Järviaavan reunamille. Tervetuliaiskomiteaan kuuluivat västäräkkipariskunta sekä harvinaisen kesy liro, joka tarkkaili minua kuivettuneesta männynkäkkärästä jonkin aikaa ennen pois lennähtämistä.

Tästä kohdasta pitkospuut haaratuvat lintutornille, joten ei muuta kuin käännös pohjoisen suuntaan. Mitään erityisempää en lyhyen kävelymatkan aikana havainnut, vain satunnaisia lumilaikkuja ja muutamia liroja. Hienot suomaisemat joka tapauksessa. Vielä hienommat suomaisemat avautuivat lintutornista, josta otin muutaman kuvan Martimojärven suuntaan. Tarkkailin tornista aluetta jonkin aikaa, ja ilmeisesti turhan innostuksen vuoksi ja liian suuren tarvikemäärän vuoksi lähes kaaduin turvalleni portaissa alas kavutessani. Seuraavalla kerralla vähemmän innostusta mukaan, minkä lisäksi muutaman tunnin retkeä varten tuskin tarvitsee aivan 15 kilon kantamuksia ottaa reppuun mukaan.

Seuraavaksi suuntasin Martimojärven rantaan. Matkalla järven suuntaan havaitsin lajityypillistä ’juoponlentoa’ harjoittavan töyhtöhyypän. Martimojärvi oli vielä suureksi osaksi jäässä, mutta useita muuttolintuja oli jo saapunut paikalle. Järven rannassa oli västäräkkipari pajupensaassa, jäällä yksittäinen västäräkki, ja aivan rannan tuntuman avovedessä uiskenteli telkkäpariskunta. Västäräkki ja telkkäkoiras ovat kuvissa alla. Kauempana järvellä räpylöi parvi tukkasotkia, joiden takana lipoi yksinäinen kuikka. Niiden lisäksi lennossa havaitsin kalatiiran, jota tosin en kaukaa pystynyt varmuudella erottamaan mahdollisesta lapintiirasta. Naurulokki, pikkulokki ja harmaalokki olivat myös saapuneet paikalle. Kauempaa kuului kurkien kiihtynyttä mekkalointia, joutsenten kevätinnostuneisuutta sisältävää huutelua sekä kuovien ilakointia. Vietettyäni tovin järven rannassa kuvaamassa ja kiikaroimassa, joskin tosin kiikarin patteri oli kulunut loppuun ja etäisyysmittari ei siksi harmikseni toiminut, siirryin pitkospuita pitkin kauemmas järvestä.

Seuraavaksi lähdin etenemään länsi-lounaaseen kohti metsäsaarekkeen laavua. Matkalla havaitsin kivitaskupariskunnan, joka vartioi pitkospuita ja oli selvästi närkästynyt kutsumattomasta vieraasta. Kivitaskunaaras kuvattuna alla. Matkan varrella havaitsin myös yksittäisen pensastaskun sekä useita pajusirkkuja, joista jälkimmäisen kuva toisena alla. Martimoaavalle olivat myös saapuneet melko sankoin joukoin keltavästäräkit, järripeipot sekä monet niin sanotut ’jokapaikan’ lajit. Kolmannessa kuvassa on keltavästäräkki sekä neljännessä kuvassa järripeippokoiras.

Etenin edelleen pitkospuita ja havahduin kurkien huutoon. Etuviistossa vasemmalla oli kurkipariskunta ruokailemassa. Kuvasin kurkien kanssa selvässä yhteisymmärryksessä niitä jonkin aikaa, ja ne ikään kuin poseerasivat hetken. Oletettavasti miettivät, että ”kun tuo nyt on tänne asti vaivautunut, annetaan sen ottaa meistä muutama kuva”. Kuvatessani kurkien poseerausta paikalle oli saapumassa myös viiden kurjen parvi. Kerrankin sain kohtalaisen terävät otokset myös lentävistä kurjista. Kuva toisena alla.

Siirryn seuraavaksi metsäsaarekkeeseen. Hienoa vanhaa metsää. Jatkoin jonkin matkaa saarekkeesta eteenpäin. Männynkäkkäräkelossa oli metsäkirvinen, josta sain ainakin omasta mielestäni hienon otoksen kuvauksellisen, kuivuneen oksiston lomassa. Tässä kohtaa pidin tauon, ja vaihdoin Canon EOS R-kameraan 800 mm objektiivin 100-400 mm objektiiviin. Syy tähän oli se, että metsässä isommalla objektiivilla ei yksinkertaisesti tee mitään, ja olinhan avoimen alueen lintuja tänään jo riittävästi kuvannut.

Lähtiessäni kävelemään metsäsaarekkeesta pois ilmeisesti samainen viiden kurjen ryhmä lenteli yläpuolellani. Nopea ajatus tuli mieleen. Ottaisin taskussa mukana olevalla pokkarikameralla maisemakuvan, jossa kurkiryhmä on lähestymässä. Kuva onnistui kohtalaisen hyvin.

Jatkoin edelleen matkaa kohti parkkipaikkaa. Pitkospuilla havaitsin männynkäkkäröissä ruokailleen metson talvisia jätöksiä. Havaitsin myös lisää kevään merkkejä. Sammakot olivat jo aloittaneet kutupuuhansa, vaikka suon lampareet olivat vielä paikoin jäässä. Kevät on kuitenkin kiivasta ja kiireellistä aikaa myös sammakoille. Lampareissa 'luisteli' myös vesimittareita, joskaan lajia en pystynyt ilman näytteenottoa määrittämään. Eikä ollut oikeastaan tarpeenkaan, ja vesimittarit jäivät suorittamaan omia kevätpuuhiaan omassa rauhassaan.

Suosittelen keväisen luonnon seurantaa kelle tahansa. Itse itselleni lisäksi suositan keväisen luonnon seurantaa mahdollisimman kaukana älylaitteista, mikä parantaa välittömästi esimerkiksi ’mobiililaiteallergiasta’ aiheutuvan päänsäryn. Tämä tapa on testattu ja koettu viimeisen vuoden aika useita kertoja ainoaksi 'lääkkeeksi' mobiiliallergiaa vastaan.