• Jani Heino

Kolme perhossoturia - hyönteisten levinneisyyden muutoksista

Updated: 2 days ago

Aloitellessani hyönteisharrastusta Pirkanmaan seudulla 1980-luvun puolivälin tienoilla sain kimmokkeen lajien ja niiden elinympäristöjen seurantaan. Siitä lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti sekä enemmän tai vähemmän amatöörimäisesti hyönteisiä seuranneena moni seikka näyttää muuttuneen. Omiin havaintoihini perustuen otan esimerkeiksi kolme päiväperhoslajia, joiden levinneisyydessä ja runsaudessa on tapahtunut suuria muutoksia viimeisten 30 vuoden aikana. Vastaavia muutoksia ovat havainneet monet muutkin hyönteisistä kiinnostuneet ihmiset, mutta oheiset huomiot ovat omiani ja ne liittyvät vertailuun Pirkanmaan sekä nykyisen asuinalueeni Pohjois-Pohjanmaan välillä.


Nuoren hyönteisharrastajan kiinnostuksen herättivät tietenkin erityisesti suurimmat perhoset. Haapaperhosta (Limenitis populi) en koskaan itse havainnut Pirkanmaalla 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa, mutta tiettävästi laji silloinkin siellä vähälukuisena esiintyi. Nykyään ikävuosia kartuttanut samainen hyönteisharrastaja on ilahtuneena nähnyt haapaperhosta useina vuosina useita yksilöitä. Viimeksi tänä vuonna näin useita yksilöitä jopa vain muutamien kilometrien päässä kotoani Iissä. Sanotaan, että kärsivällinen odottaminen palkitaan, ja tässä tapauksessa odottaminen kannatti. Etelästä pohjoiseen levittäytynyt haapaperhonen on nykyisellä kotiseudullani vakituinen asukas siinä missä minä itsekin. Toistaiseksi en ole kuitenkaan saanut otettua haapaperhosesta julkaisukelpoisia kuvia, mikä korjautunee toivottavasti ensi kesänä.


Toinen kiinnostava laji, jota onnistuin 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa havaitsemaan yhden ainoan yksilön, on keisarinviitta (Argynnis paphia). Nuoren hyönteisharrastajan sydän pompotti voimakkaasti, kun tämä silloin alueella hyvinkin harvinainen laji osui silmiin ja päätyi haaviin. Ja vieläpä kyseessä oli harvinaisempi hopeanharmaa naarasmuoto. Tämä yksilö saattanee löytyä vieläkin hyönteislaatikoistani, tosin luultavasti brutaalisti rohmukuoriaisten turmelemana. Nykyisin keisarinviitta on eräs yleisimmistä hopeatäpläperhosista erityisesti metsäteiden varsilla Iin ja Yli-Iin alueilla. Tänä kesänä näin myös useampia hopeanharmaata muotoa edustavia naaraita, jotka tosin päätyivät tällä kertaa digitaalisiksi kuviksi.



Kolmas esimerkki nopeasti levittäytyneestä ja runsastuneesta lajista on karttaperhonen (Araschnia levana). Pirkanmaalla 1980- ja 1990-luvun vaihteissa en karttaperhosta koskaan tavannut, ja tietääkseni se ei alueella silloin vielä esiintynyt lainkaan. Nykyään tämä laji on Pirkanmaata 500 km pohjoisempana Iissä todennäköisesti runsaslukuisin kesäkuussa lentävä päiväperhonen. Ainakin paikoittain metsäautoteiden varsilla karttaperhonen oli tänä vuonna hyvinkin runsaslukuinen.


Mistä sitten näiden lajien levittäytyminen ja runsastuminen viimeisten 30 vuoden aikana johtuu? Syitä on varmasti useita, mukaan lukien ilmasto-olosuhteiden muuttuminen näille lajeille aiempaa sopivammaksi sekä sopivien metsäautoteiden reunustojen lisääntyminen. Niiden yleiset ravintokasvit eivät näitä perhoslajeja rajoita, joten oletettavasti suuremman mittakaavan muutokset kummittelevat taustalla. Tässäkin riittää siis mietittävää ja pohdiskeltavaa. Näitä kolmea helposti havainnoitavaa lajia olisi helppo käyttää ympäristönmuutoksen seurannan indikaattorilajeina.



29 views